Tulokset kertoivat karua kieltään. Ollaan sitten asuttu kaikenlaisten toksiininen ja myrkkyjen keskellä kolmisen kuukautta. Toivottavasti meistä kellekkään ei tule tästä seikailusta mitään pitempiaikaisia vaivoja. Ei voi kun toivoa parasta.
Tänään voisin oikeastaan käsitellä lisäksi vähän liikenne asioita. Joudun nimittäin päivittäin kokemaan eri asteisia seikkailuja työmatkani aikana. Ei voi kuin todeta, että kaikenlaista kumin kuluttajaa sitä persetti vieköön tien päälle mahtuukin. Yksi tollo ajaa harva se aamu pitkät päällä vastaan, eikä vaihda lyhkäisiä ennen pientä vastavalon antoa. Liekkö sen verran sumea katse aamusydämellä ettei lyhvillä valoilla näe sompailla. Sitten nämä liikennevirtaan soluttautujat. Minkähän sortin kalikka sinne kaasupolkimen alle on liimattu kun siihen katiskaan ei saa sitä vauhtia millään lisää. Risteyksestä ampaistaan pienen pieneen rakoon ja siihen se eteneminen sitten loppuukin. Kaasua perskele!
Sitten on vielä yksi ryhmä jota ei voi jättää mainitsematta. Ne on nämä joka kelin perässäroikkujat. Perskele että ne ottaa syömen päälle. Parhaat tulee konttiin kiinni ja keliä katsomatta sumarit päällä. Saa siinä peilejä pyöritellä suuntaan jos toiseenkin että näkee ohjustaa autoaan kohti määränpäätä. Joku aamu vielä pysäytän yhden tollon malliksi ja tungen ne sumarit sille anneliin. Survasen vielä varmuuden vuoksi rinnakkain enkä jälkekkäin niin oppii kerrasta.
Taitaa olla iltapalan aika niin ei karkaa homma käsistä 🙂